sick

eilen kaduin arpiani ekaa kertaa ikinä. eilen oli yks niistä siedettävistä päivistä, ja yritin epätoivoisesti peittää arpiani meikkivoiteella ja puuterilla, jotta voisin olla t-paidalla, mut se ei auttanu. mun kädet ja jalat on ikuisesti rumilla arvilla peitetyt, ja silti tein niitä eilen lisää.

***

trigger waning!

nyt kun muistelee eilis iltaa, ei voi muuta sanoa kun et mä oon vitun sairas. mä viiltelin vasemman nilkan täyteen syviä viiltoja, ja keräsin veren purkkiin. leikin sillä, piirtelin, sotkin. tykkään verestä. se on ihanaa. punaista. kaunis tummanpunainen. vapaus. haluan hukkua omaan vereeni. 

vihdoin mä ymmärsin miksi mä viiltelen. en pelkästään siirtääkseni sisäisin tuskani fyysiseksi, jolloin se on helpompi käsitellä. mun tunteet on sekaisin, ajatukset pyörii enkä saa mistään kiinni. haluan edes yhden selkeän asian. haluan yhden tunteen kerrallaan, en miljoonaa. ihan sama mikä tunne se on, en halua epätietoisuutta. jatkuvasti mä kyseenalaistan sen mitä tunnen ja ajattelen, mutta kun mä viillän, tunnen vain sen. vain yksi tunne kerrallaan. ei mitään muuta. koko maailma katoaa. ei ole mitään muuta kuin se hetki. ei ole muuta kuin vessan seinät ja punainen väri.

***